3. tammikuuta 2018 lähtien EU-yritykset eivät ole saaneet myydä tai ostaa arvopapereita ilman LEI-tunnusta.

Miten ilmoitan emo- ja tytäryhtiöiden suhteet?

1. toukokuuta 2017 alkaen yritysten on täytynyt liittää tietoa suoraa emo- ja tytäryhtiösuhteista hakiessaan oikeushenkilötunnusta (LEI:tä) tai uusiessaan olemassa olevaa tunnusta. Kaikkien yhtiöiden, jotka hakevat tai uusivat LEI-tunnusta, on annettava hakemusta tehdessään tietoa emoyhtiöistään rekisterinpitäjälle (LOU) tai sille asiamiesyritykselle, joka tekee hakemuksen rekisterinpitäjälle (LOU) yhtiön puolesta.

Tämä tunnetaan 2-tason raportointina ja se on aiemmin mainitun mukaisesti nykyään pakollista. LEI ROC on ottanut toimenpiteen käyttöön lisätäkseen kansainvälisen arvopaperikaupan läpinäkyvyyttä.

Emo- ja tytäryhtiösuhteet määrittelevä julkinen rekisteri on mahdollista ladata täältä: https://www.gleif.org/en/lei-data/gleif-concatenated-file/download-the-concatenated-file

Miten ”emoyhtiö” määritellään LEI:n hankinnan yhteydessä?

Laajalti hyväksytty ”konsernitilinpäätöksen” kirjanpitomääritelmä on hyväksytty myös LEI ROC:n toimesta. Lyhyesti sanottuna LEI ROC pitää ”suoraan kirjanpidon yhdistelevää emoyritystä” alimpana oikeushenkilönä, joka laatii konsernitilinpäätöksen johon sisältyy LEI-tunnusta hakeva yksikkö. ”Lopullinen kirjanpidon yhdistelevä emoyritys” on korkeimman tason yksikkö, joka laatii tilinpäätöksen johon sisältyy LEI-tunnusta hakeva yksikkö.

Kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IFRS) ”konsolidoinnin” määritelmä on määritelmä, jonka myös LEI ROC on hyväksynyt, ja se on siten määritelmä, jota sovelletaan silloin, kun yksikkö määrittelee tarvettaan ilmoittaa emoyhtiöstään LEI-tunnusta hakiessaan.

IFRS määrittelee konsolidoinnin ”konsernin tilinpäätökseksi, jossa ryhmän emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden varat, vastuut, oma pääoma, tuotot, kulut ja kassavirrat esitetään yhtenä taloudellisena kokonaisuutena”.

IFRS määrittelee emon yksinkertaisesti ”kokonaisuudeksi, jolla on yksi tai useampi tytäryhtiö”. Tytäryhtiöt määritellään yhtiöiksi (mukaan lukien rekisteröimättömät yhtiöt), joita ”kontrolloi toinen yhtiö”.

Määräysvalta määritellään ”valta määrätä toisen yrityksen taloudellisia periaatteita ja toimintaperiaatteita hyötyäkseen sen toiminnasta”. Määräysvalta on usein hankala määritellä, mutta usein voidaan olettaa, että määräysvalta on olemassa tapauksissa, joissa emoyhtiö omistaa yli 50% toisen yrityksen äänivallasta. Jos emoyhtiö omistaa alle 50% äänivallasta, määräysvalta voi silti olla olemassa, jos:

  • On olemassa sopimus, jonka mukaan emoyhtiö omistaa yli 50% yrityksen äänivallasta;
  • Emoyhtiöllä on jokin lakisääteinen valta tai sopimus, joka määrittää sen hallitsemaan yksikön taloudellisia ja toiminnallisia menettelytapoja;
  • Emoyhtiöllä on valta nimittää tai erottaa enemmistö tytäryhtiön hallituksen tai vastaavan toimielimen jäsenistä; tai
  • Emoyhtiöllä on valta saada käyttöönsä yli 50% äänistä tytäryhtiön hallituksen tai vastaavan toimielimen kokouksissa.

IFRS:n määritelmä vallasta on merkittävästi erilainen kuin ”valvonnan vallan” määritelmä, jonka Yhdysvallat on hyväksynyt yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiinsa (GAAP). Harkitse tarkkaan, mitkä kirjanpito-määritelmät maasi on ottanut käyttöön määritellessäsi sitä, onko sinun ilmoitettava emoyhtiöstä LEI-hakemuksessasi.

Selkeyden nimissä EU-alueen julkisten yhtiöiden on käytettävä IFRS-tilinpäätösstandardeja ja ulkomaisten yritysten, jotka ovat pörssilistautuneita EU:ssa on ”vaadittu tai sallittu” käyttää IFRS-standardeja. Esimerkiksi Sveitsi sallii IFRS-standardien käytön, muttei vaadi sitä. IFRS-standardeja on kuitenkin vapaaehtoisesti käytetty Sveitsissä laajalti.

Voit käyttää tätä sivustoa vahvistaaksesi, käyttääkö maasi IFRS-tilinpäätösstandardeja: http://www.ifrs.org/use-around-the-world/use-of-ifrs-standards-by-jurisdiction/#profiles.

Mitä tietoja minun on toimitettava emoyhtiöstä hakiessani (tai uusiessani) LEI-tunnusta?

Rekisterinpitäjän (LOU) emoyhtiöstä (tai emoyhtiöistä tapauksissa, joissa yrityksellä on suora emoyhtiö, jolla on emoyhtiö) vaatimat minimitiedot ovat sen nimi, laillinen osoite, päämajan osoite ja y-tunnus tai muu rekisteröintitunnus. Jos emoyhtiöllä on LEI-tunnus, tytäryhtiön on välitettävä tämä tieto rekisterinpitäjälle (LOU) tai rekisteröintiasiamiehelle hakiessaan tai uusiessaan LEI-tunnusta.

Rekisterinpitäjä (LOU) pyytää myös todennusasiakirjoja, kuten tilitietoja, säädösilmoituksia tai muita julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka vahvistavat suhteen.

Kun mahdollista, rekisterinpitäjä (LOU) hakee tietoa julkisista tietokannoista varmistaakseen emoyhtiön ja tytäryhtiön suhteen. Kun tämä ei ole mahdollista, voidaan käyttää ei-julkisia lähteitä, jolloin käytettyjen lähteiden tyyppi tuodaan julkiseksi. Tämä ei tarkoita, että asiakirja, josta tieto on saatu, tehtäisi julkiseksi.

Kenen tulisi raportoida kenelle LEI:tä haettaessa?

Tytäryhtiöllä on velvollisuus raportoida emoyhtiöstään. Näin ollen emoyhtiöt voivat ilmoittaa tytäryhtiöistään, mutta niiden ei tarvitse tehdä sitä. LEI-tunnusta hakevien yritysten vastuulla on se, että rekisterinpitäjälle (LOU) toimitettavat tiedot ovat oikeita ja ajan tasalla. Jos LEI-profiilisi liitetyt tiedot eivät pidä paikkaansa, ota välittömästi yhteyttä LEI-asiamieheesi tai LEI-tunnuksen myöntäjään ja ilmoita heille epätarkkuudesta.

Onko olemassa mitään olosuhteita, joissa yrityksen ei tarvitsisi raportoida emoyhtiölleen?

Onko olemassa mitään olosuhteita, joissa yrityksen ei tarvitsisi raportoida emoyhtiölleen?

  1. GLEISin omaksuman määritelmän mukaista emoyhtiötä ei ole;
  2. On olemassa oikeudellisia esteitä, jotka estävät tämän tiedon julkaisemisen tai toimittamisen.
  3. Tietojen julkaisu olisi haitallista joko emoyhtiölle tai tytäryhtiölle.

Syyt, joiden vuoksi yritys ei voi raportoida emoyhtiölle, tuodaan julkisiksi.

Aloita SuomiLEIn avulla. LEI-tunnuksen hakeminen kestää vain muutaman minuutin.

Top